Historia
Särkijärven Kylänpäänjärven ulottuvilla seisoo mäen päälle uljaasti 1870 rakennettu kartano, joka kerää katseita ohikulkijoilta.
Nykyinen empiretyylistä vaikutteita saanut päärakennus on rakennuttanut Lappeenrannan hovioikeuden asessori Johan Selim Holmbergin, joka omisti kartanon vuosina 1858-93.
Vuonna 1917 kartanon ostivat Artturi Keipi ja kolme paikallista isäntää, jotka myöhemmin myivät osuutensa Artturille. Vuonna 1945 Artturi Keipi lahjoitti Tampinkartanon pojalleen Paavo Keipille ja näin Särkijärvelle muutti pysyvästi ensimmäinen Keipin suvun jäsen.
Nykyään kartanon maita viljelee Paavon pojista nuorin, Miika Keipi. Metsät ja päärakennus ovat niinikään suvun hallussa.
Menneisyyttä kunnioittaen
Tampista muodostettiin kartano jo 1600- luvulla. Kartanon omistajia ovat olleet muun muassa piispa Henrik Carstenius (1647-83), tuomiorovasti Petrus Carstenius (1693-1710) ja maaherra Johan Fredrik Stichaeus (1845-53).
Kuvassa näkyy Tampinkartanon entinen 1700-luvulla rakennettu päärakennus, joka on nykyinen Wäentupa.
Kirjat ja sivistys
Kirjat ja sivistys olivat tärkeitä myös nykyisen päärakennuksen rakennuttajalle asessori Holmbergille. Vuonna 1883 Holmberg perusti Särkijärvelle kansakoulun, tarjosi tilan ja maksoi opettajan palkastakin pääosan.
Suomen ensimmäinen romaani Murgrönan (Muratti) julkaistiin vuonna 1840. Sen kirjoittaja Fredrika Wilhelmina Carstens asui kartanossa ja omisti sen 1830-luvulla.
Tänä päivänä Tampinkartanon salissa ja muissa huoneissa on yhteensä arviolta 15 000 nidettä kirjallisuutta, jonka sinne keräsi elämänsä aikana Paavo Keipi. Hän kehitytti myös oman ex libriksen ja Keipi-suvun vaakunan.
Kartanon pihapiiri
Tampinkartanon alueella on säilynyt yhä 13 vanhaa rakennusta; tärkeimpinä puimala, mylly, viljamakasiini, vaunuvaja, ”alikoulu” (osittain), pehtoorin talo, navetta (katto sortunut) sekä Wäentupa, joka on kartanon rakennuksista vanhin ja toiminut myös päärakennuksena jossain vaiheessa. Viime vuosina 1700-luvulla rakennettua Wäentupaa on vanhoja perinteitä kunnioittaen kunnostettu majoitus- kokous- ja juhlatiloiksi. Kunnostuksen yhteydessä seinistä löytyi upeita vanhoja tapetteja.
